Työntekijän viikkolepoaika – hyvinvoinnin perusta

Työn­te­ki­jän viik­ko­le­poai­ka on työ­ai­ka­lain mukai­nen vähin­tään 35 tun­nin yhtä­jak­soi­nen lepoai­ka, joka tulee jär­jes­tää ker­ran vii­kos­sa. Tasoit­tu­mis­jak­son aika­na viik­ko­le­poai­ka voi­daan jär­jes­tää jous­ta­vam­min, kun­han työn­te­ki­jä saa tar­vit­ta­vat lepoa­jat jak­son aika­na. Lain mukaan viik­ko­le­po voi­daan sijoit­taa tasoit­tu­mis­jak­son aika­na niin, että työn­te­ki­jä saa kes­ki­mää­rin 35 tun­tia lepoa viik­koa koh­den. Tämä jär­jes­te­ly on eri­tyi­sen tär­keä vuo­ro­työs­sä ja epä­sään­nöl­li­sis­sä työ­ajois­sa, jot­ta työn­te­ki­jöi­den palau­tu­mi­nen ja työ­tur­val­li­suus voi­daan varmistaa.

Mitä tarkoittaa työntekijän viikkolepoaika?

Työn­te­ki­jän viik­ko­le­poai­ka tar­koit­taa Suo­men työ­ai­ka­lain mukais­ta vähin­tään 35 tun­nin mit­tais­ta yhtä­jak­sois­ta lepoai­kaa, joka on annet­ta­va työn­te­ki­jäl­le ker­ran vii­kos­sa. Viik­ko­le­poa­jan tar­koi­tuk­se­na on var­mis­taa työn­te­ki­jän riit­tä­vä palau­tu­mi­nen ja ehkäis­tä lii­al­lis­ta kuor­mi­tus­ta, joka voi­si joh­taa työ­uu­pu­muk­seen tai työtapaturmiin.

Viik­ko­le­poai­ka kuu­luu jokai­sel­le työ­ai­ka­lain pii­ris­sä ole­val­le työn­te­ki­jäl­le työ­muo­dos­ta riip­pu­mat­ta. Se on yksi kes­kei­sim­mis­tä työ­suo­je­lul­li­sis­ta oikeuk­sis­ta, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on tur­va­ta työn­te­ki­jän ter­veys ja hyvin­voin­ti. Työ­ai­ka­lain mukaan viik­ko­le­po tuli­si mah­dol­li­suuk­sien mukaan sijoit­taa sun­nun­tain yhtey­teen, mut­ta täs­tä voi­daan poi­ke­ta monil­la aloil­la työ­teh­tä­vien luon­teen vuoksi.

Viik­ko­le­poa­jan jär­jes­tä­mi­nen on työ­nan­ta­jan vel­vol­li­suus, ja sen toteu­tu­mis­ta val­vo­vat työ­suo­je­lu­vi­ran­omai­set. Vas­tuul­li­nen työ­nan­ta­ja huo­leh­tii työn­te­ki­jöi­den­sä jak­sa­mi­ses­ta, sil­lä tyy­ty­väi­nen ja hyvin­voi­va hen­ki­lös­tö on koko työyh­tei­sön etu. Riit­tä­vä lepo on yksi tär­keim­mis­tä teki­jöis­tä, joka mah­dol­lis­taa pit­kä­ai­kai­sen ja tulok­sel­li­sen työsuhteen.

Miten tasoittumisjakso vaikuttaa viikkolepoaikaan?

Tasoit­tu­mis­jak­so tar­jo­aa jous­toa viik­ko­le­poai­ko­jen jär­jes­tä­mi­seen, sil­lä sen aika­na työ­ai­kaa voi­daan tasa­ta pidem­mäl­lä ajan­jak­sol­la. Tasoit­tu­mis­jak­so tar­koit­taa ajan­jak­soa, jon­ka aika­na työ­ai­ka tasoit­tuu kes­ki­mää­rin työ­ai­ka­lain tai työ­eh­to­so­pi­muk­sen mukai­seen enim­mäis­mää­rään. Tämä mah­dol­lis­taa sen, että joil­la­kin vii­koil­la voi­daan teh­dä enem­män työ­tun­te­ja, kun­han ne tasoit­tu­vat jak­son aikana.

Viik­ko­le­poai­ka voi­daan tasoit­tu­mis­jak­son aika­na jär­jes­tää jous­ta­vam­min kuin nor­maa­lis­ti. Työ­ai­ka­lain mukaan viik­ko­le­po voi­daan sijoit­taa niin, että työn­te­ki­jä saa 14 vuo­ro­kau­den aika­na vähin­tään 70 tun­tia lepoai­kaa. Tämän lepoa­jan tulee kui­ten­kin jakau­tua niin, että työn­te­ki­jä saa vähin­tään yhden vähin­tään 35 tun­nin yhtä­jak­soi­sen lepoa­jan kuta­kin 7 päi­vän jak­soa kohden.

Tasoit­tu­mis­jak­son aika­na viik­ko­le­poai­ko­ja kos­ke­vat jär­jes­te­lyt on kir­jat­ta­va työ­vuo­ro­luet­te­loon, jot­ta työn­te­ki­jä voi enna­koi­da lepoai­ko­jaan. Sel­keä vies­tin­tä ja avoin kes­kus­te­lu työ­vuo­rois­ta ovat avain­te­ki­jöi­tä hyvän työn­te­ki­jä­ko­ke­muk­sen raken­ta­mi­ses­sa. Eri­tyi­ses­ti vuo­ro­työs­sä ja jak­so­työs­sä tasoit­tu­mis­jak­son hyö­dyn­tä­mi­nen viik­ko­le­poai­ko­jen jär­jes­tä­mi­ses­sä on yleis­tä, mut­ta jär­jes­te­lyis­sä on aina nou­da­tet­ta­va työ­ai­ka­la­kia ja sovel­let­ta­vaa työehtosopimusta.

Milloin työntekijällä on oikeus korvaavaan lepoaikaan?

Työn­te­ki­jäl­lä on oikeus kor­vaa­vaan lepoai­kaan, jos viik­ko­le­poai­ka ei toteu­du työ­ai­ka­lain edel­lyt­tä­mäl­lä taval­la. Tämä tilan­ne voi syn­tyä esi­mer­kik­si, kun työn­te­ki­jä jou­tuu työs­ken­te­le­mään viik­ko­le­pon­sa aika­na hätä­työn tai muun pakot­ta­van syyn vuok­si. Kor­vaa­va lepoai­ka on annet­ta­va mah­dol­li­sim­man pian, vii­meis­tään kol­men kuu­kau­den kulues­sa viik­ko­le­poa­jan menettämisestä.

Kor­vaa­va lepoai­ka tulee jär­jes­tää niin, että se vas­taa kes­tol­taan mene­tet­tyä lepoai­kaa. Jos työn­te­ki­jä on menet­tä­nyt koko 35 tun­nin viik­ko­le­pon­sa, tulee myös kor­vaa­van lepoa­jan olla 35 tun­tia. Jos lepoa­jas­ta on mene­tet­ty vain osa, kor­va­taan vas­taa­va osa.

Työn­te­ki­jän suos­tu­muk­sel­la viik­ko­le­po voi­daan myös rahal­li­ses­ti kor­va­ta. Täl­löin kor­vaus mää­räy­tyy työ­eh­to­so­pi­muk­sen tai työ­so­pi­muk­sen mukaan. Useim­mis­sa työ­eh­to­so­pi­muk­sis­sa kor­vaus on yksin­ker­tai­nen tun­ti­palk­ka niil­tä tun­neil­ta, jot­ka työn­te­ki­jä on työs­ken­nel­lyt viik­ko­le­pon­sa aikana.

On kui­ten­kin huo­mat­ta­va, että raha ei aina kor­vaa levon puu­tet­ta. Pit­kään jat­ku­va lepo­va­je voi joh­taa työn­te­ki­jän uupu­mi­seen ja työ­tur­val­li­suus­ris­kei­hin. Sik­si kor­vaa­van lepoa­jan jär­jes­tä­mi­nen on ensi­si­jai­nen tapa hyvit­tää mene­tet­ty viik­ko­le­po. Työn­te­ki­jän hyvin­voin­nis­ta huo­leh­ti­mi­nen on kes­kei­nen osa vas­tuul­lis­ta työ­nan­ta­ja­toi­min­taa, jol­la raken­ne­taan kes­tä­viä työ­suh­tei­ta ja vah­vis­te­taan työn­te­ki­jöi­den luottamusta.

Mitä tapahtuu, jos viikkolepoaikaa ei noudateta?

Jos viik­ko­le­poai­kaa ei nou­da­te­ta, työ­nan­ta­ja voi jou­tua vas­taa­maan työ­ai­ka­lain rik­ko­mi­ses­ta. Työ­suo­je­lu­vi­ran­omai­set val­vo­vat työ­ai­ka­lain nou­dat­ta­mis­ta, ja rik­ko­muk­sis­ta voi­daan mää­rä­tä seu­raa­mus­mak­su tai vaka­vis­sa tapauk­sis­sa työ­nan­ta­ja voi­daan tuo­mi­ta työ­ai­ka­rik­ko­muk­ses­ta sak­koon. Lisäk­si työ­nan­ta­ja on vel­vol­li­nen kor­vaa­maan työn­te­ki­jäl­le aiheu­tu­neen vahingon.

Työn­te­ki­jäl­lä on oikeus saa­da kor­vaus mene­te­tys­tä viik­ko­le­poa­jas­ta joko rahal­li­ses­ti tai kor­vaa­va­na lepoai­ka­na. Jos työn­te­ki­jä kokee, että viik­ko­le­poai­kaa ei nou­da­te­ta, hän voi ottaa yhteyt­tä työ­suo­je­lu­vi­ran­omai­siin, luot­ta­mus­mie­heen tai työ­suo­je­lu­val­tuu­tet­tuun. Hyväs­sä työ­pai­kas­sa työn­te­ki­jäl­lä on myös nimet­ty yhteys­hen­ki­lö, jon­ka puo­leen voi kään­tyä työ­suh­tee­seen liit­ty­vis­sä kysy­myk­sis­sä ja ongelmatilanteissa.

Viik­ko­le­poai­ko­jen lai­min­lyön­ti voi joh­taa myös välil­li­siin kus­tan­nuk­siin työ­nan­ta­jal­le, kuten lisään­ty­nei­siin sai­raus­pois­sao­loi­hin, työ­te­hon las­kuun ja työ­ta­pa­tur­mien ris­kin kas­vuun. Sik­si viik­ko­le­poai­ko­jen nou­dat­ta­mi­nen on pait­si lain vaa­ti­mus, myös talou­del­li­ses­ti jär­ke­vää toi­min­taa työ­nan­ta­jal­le. Aidos­ti työn­te­ki­jöis­tään välit­tä­vä orga­ni­saa­tio ymmär­tää, että hyvin­voi­va hen­ki­lös­tö on yri­tyk­sen tär­kein voimavara.

Miten viikkolepoaika eroaa vuorokausilevosta?

Viik­ko­le­poai­ka ja vuo­ro­kausi­le­po ovat kak­si eril­lis­tä työ­ai­ka­lain mää­rit­tä­mää lepoai­kaa, joil­la on eri tar­koi­tuk­set ja kes­tot. Vuo­ro­kausi­le­po on pää­sään­töi­ses­ti 11 tun­nin yhtä­jak­soi­nen lepoai­ka jokai­sen työ­vuo­ron jäl­keen, kun taas viik­ko­le­poai­ka on vähin­tään 35 tun­nin yhtä­jak­soi­nen lepoai­ka ker­ran viikossa.

Vuo­ro­kausi­le­po kes­kit­tyy päi­vit­täi­seen palau­tu­mi­seen ja var­mis­taa, että työn­te­ki­jäl­lä on riit­tä­väs­ti aikaa nuk­kua ja hoi­taa hen­ki­lö­koh­tai­sia asioi­taan ennen seu­raa­vaa työ­vuo­roa. Viik­ko­le­poai­ka puo­les­taan tar­jo­aa pidem­män lepo­jak­son, joka mah­dol­lis­taa perus­teel­li­sem­man palau­tu­mi­sen työ­vii­kon rasituksista.

Molem­mat lepoa­jat toi­mi­vat yhdes­sä var­mis­taen työn­te­ki­jän koko­nais­val­tai­sen jak­sa­mi­sen. Vuo­ro­kausi­le­po ehkäi­see lyhy­tai­kais­ta väsy­mys­tä ja paran­taa työ­tur­val­li­suut­ta, kun taas viik­ko­le­poai­ka ehkäi­see pit­kä­ai­kais­ta kuor­mi­tus­ta ja työuupumusta.

On tär­ke­ää huo­ma­ta, että lepoa­jat eivät voi kor­va­ta toi­si­aan – työn­te­ki­jäl­lä on oikeus sekä riit­tä­vään vuo­ro­kausi­le­poon että viik­ko­le­poai­kaan. Molem­pia lepoai­ko­ja kos­ke­vat omat sään­tön­sä myös tasoit­tu­mis­jak­son aika­na. Sel­keät raken­teet ja käy­tän­nöt mah­dol­lis­ta­vat työn ja vapaa-ajan tasa­pai­non, mikä on edel­ly­tys kes­tä­väl­le työ­ural­le ja pit­kä­ai­kai­sil­le työsuhteille.

Viikkolepoaika osana vastuullista henkilöstöhallintoa

Viik­ko­le­poai­ka on kes­kei­nen osa työ­hy­vin­voin­nin ja työ­tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mis­ta. Riit­tä­vä lepo ei ole vain lain vaa­ti­mus, vaan myös tuot­ta­vuu­den ja työs­sä jak­sa­mi­sen perus­ta. Vas­tuul­li­nen työ­nan­ta­ja huo­leh­tii sii­tä, että viik­ko­le­poa­jat toteu­tu­vat myös tasoit­tu­mis­jak­son aika­na lain edel­lyt­tä­mäl­lä tavalla.

Hen­ki­lös­tö­hal­lin­non näkö­kul­mas­ta viik­ko­le­poai­ko­jen jär­jes­tä­mi­nen vaa­tii huo­lel­lis­ta suun­nit­te­lua eri­tyi­ses­ti vuo­ro­työs­sä ja epä­sään­nöl­li­sis­sä työ­ajois­sa. Työ­vuo­ro­suun­nit­te­lul­la voi­daan var­mis­taa, että lepoa­jat toteu­tu­vat tas­a­puo­li­ses­ti ja työn­te­ki­jät voi­vat enna­koi­da vapaa-aikansa.

Huo­leh­ti­mal­la viik­ko­le­poa­jois­ta työ­nan­ta­ja voi mer­kit­tä­väs­ti vähen­tää työ­uu­pu­mus­ta, sai­raus­pois­sao­lo­ja ja työ­ta­pa­tur­mia. Tämä näkyy suo­raan parem­pa­na työil­ma­pii­ri­nä, sitou­tu­neem­pi­na työn­te­ki­jöi­nä ja lopul­ta myös parem­pa­na talou­del­li­se­na tulok­se­na. Kun työn­te­ki­jä kokee, että hänen hyvin­voin­nis­taan väli­te­tään aidos­ti, syn­tyy luot­ta­mus­ta ja sitou­tu­mis­ta, jot­ka kan­ta­vat läpi koko työsuhteen.

Työn­te­ki­jöi­den jak­sa­mi­nen hei­jas­tuu myös asia­kas­työ­hön. Hyvin­voi­va työn­te­ki­jä pal­ve­lee asia­kas­ta parem­min, mikä vah­vis­taa koko yri­tyk­sen toi­min­taa. Sik­si työn­te­ki­jän hyvin­voin­tiin panos­ta­mi­nen ei ole vain laki­sää­tei­nen vel­vol­li­suus vaan myös stra­te­gi­nen valin­ta, joka hyö­dyt­tää kaik­kia osapuolia.

Vas­tuul­li­seen hen­ki­lös­tö­hal­lin­toon kuu­luu myös työn­te­ki­jöi­den tie­toi­suu­den lisää­mi­nen omis­ta oikeuk­sis­taan lepoai­koi­hin ja palau­tu­mi­seen. Avoin kes­kus­te­lu työ­ajois­ta ja lepoa­jois­ta raken­taa luot­ta­mus­ta ja paran­taa työn­te­ki­jä­ko­ke­mus­ta. Hyvä työ­nan­ta­ja ei tyy­dy vain nou­dat­ta­maan lain mini­mi­vaa­ti­muk­sia, vaan kehit­tää jat­ku­vas­ti toi­min­taan­sa inhi­mil­li­sem­pään ja työn­te­ki­jä­läh­töi­sem­pään suuntaan.

Lop­pu­jen lopuk­si kyse on kump­pa­nuu­des­ta – työn­te­ki­jän ja työ­nan­ta­jan väli­ses­tä yhteis­työs­tä, jos­sa molem­mat osa­puo­let hyö­ty­vät. Raken­ta­mal­la työyh­tei­sö­jä, jois­sa lepoa­jat toteu­tu­vat asian­mu­kai­ses­ti, luom­me poh­jaa kes­tä­väl­le työ­elä­mäl­le ja pit­kä­ai­kai­sil­le työsuhteille.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

• Säi­ly­vät­kö vuo­si­va­paat kun vaih­dan vuokratyöpaikkaa?
• Kuin­ka tun­nis­taa itsel­le sopi­va uusi ala?
• Mitä vuo­si­lo­ma­la­ki sanoo sai­ras­lo­man vai­ku­tuk­ses­ta lomiin?
• Onko yri­tyk­sen pak­ko nou­dat­taa työehtosopimusta?
• Ravin­to­la-ala ja hen­ki­lös­tö­vuo­kraus: Täs­mä­rat­kai­sut tarpeisiisi